Kokoomuksella ja RKP:llä on nyt velvollisuus esittää parempi vaihtoehto Rydmanin linjauksille – sellainen joka tuottaa samat säästöt, kirjoittaa Juha Ristamäki.
Eilen klo 20:57
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps) ilmoitti maanantaina, miten sote-järjestöjen avustuskriteerejä muutetaan.
Taustalla on hallituksen päätös leikata sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoitusta niin, että ensi vuonna avustuksia maksetaan noin 190 miljoonaa euroa. Se on kolmannes vähemmän kuin tänä vuonna.
Leikkauspäätöksen taustalla on tietysti julkisen talouden surkea tilanne.
Tiistaina valtiovarainministeriö (VM) kertoi, miten julkisyhteisöjen velkasuhde ampuu kohti taivaita: se nousee tänä vuonna yli 90 prosenttiin suhteessa bkt:hen. Vuoteen 2030 mennessä velkasuhde kohoaa jo lähes 99 prosenttiin.
Tämä karu todellisuus ei tuntunut haittaavan oppositiota eikä osaa hallituskumppaneista, jotka hyökkäsivät ministeri Rydmanin linjauksia vastaan.
Pääministeri Petteri Orpokin (kok) ryhtyi pakittamaan linjaministerin päätöksestä ja ehätti ilmoittamaan, että asian käsittelyä jatketaan hallituksessa.
Rydmanin mukaan avustuksia eivät jatkossa saisi lähtökohtaisesti keskus- ja kattojärjestöt, kaikkein varakkaimmat järjestöt ja yhteiskunnalliseen vaikuttamis- ja neuvontatyöhön keskittyvät järjestöt.
Avustusta ei myöskään myönnettäisi järjestöille, joiden toiminnalla ei ole selkeää yhteyttä terveyden edistämiseen tai toimintakyvyn rajoitteisiin.
Kun raha on tiukassa, linjaukset vaikuttavat varsin kohtuullisilta.
Politiikkaan kuuluu, että oppositio haukkuu hallituksen leikkaukset ja ministerien linjaukset.
Tällä kertaa huuto oli poikkeuksellisen kovaa: opposition mukaan hallitus viimeisenä tekonaan aikoo vaientaa kansalaisjärjestöt. Kritiikkiin yhtyivät kokoomus ja RKP.
Kovimmat palat Rydmanin linjauksissa tuntuvat olevan ensinnäkin se, että avustusta ei lähtökohtaisesti enää myönnettäisi keskus- ja kattojärjestöille eikä järjestöille, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön.
Toiseksi se, että avustusta eivät saisi enää jatkossa järjestöt, joiden toiminta kohdistuu pääasiassa ”yhteen tiettyyn ei-terveydellisperusteiseen tausta- tai identiteettiryhmään”. Rydmanin linjauksia kritisoivat ovat tulkinneet, että vaarassa ovat esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen ja maahanmuuttajien asiaa ajavat järjestöt.
Rydman on sanonut, että uusien linjausten takana on se, että vähenevät rahat halutaan ohjata varsinaiseen ihmisiä kohtaavaan työhön, ”toiminnan ytimeen, jossa ollaan tekemisissä apua ja tukea tarvitsevien ihmsten kanssa”.
Tämäkin linjaus kuulostaa varsin kohtuulliselta.
Vaikka kansalaisjärjestöt toimisivat miten tehokkaasti, näin iso järjestökenttä tuottaa väistämättä valtavan määrän moninkertaista hallintoa ja hallinnointia. Jos leikata pitää, niin siitä.
Moni järjestöistä tekee tärkeää ja korvaamatontakin työtä.
Voidaan kuitenkin kysyä, mitä mahdollista järkeä on siinä, että verovaroista rahoitetaan järjestöjä, joiden tehtävä on vain vaikuttaa lainsäädäntöön.
Jos puhtaalta pöydältä lähdettäisiin miettimään, miten monia sote-palveluja tarjotaan, voitaisiin myös hyvinkin pohtia, tuottaako homman sysääminen järjestöille parhaan ja tehokkaimman tuloksen.
Niinpä ollaan tilanteessa, jossa hallitus on sopinut järjestöleikkausten suuruudesta, mutta kohdentaminen hiertää kokoomuksessa ja RKP:ssä.
Niillä on nyt velvollisuus sitten esittää parempi vaihtoehto Rydmanin linjauksille – sellainen joka tuottaa samat säästöt.
Read the full article at Iltalehti →
FI