Isonkyrön vanha kirkko Etelä-Pohjanmaalla valmistui juhannukseksi käyttöön mittavan korjaustyön jälkeen.
Kirkko on yksi harvoista hyvin säilyneistä Suomen kivikirkoista. Se suojeltiin jo 1800-luvun lopulla ja on sisällytetty Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Viiden kesän ajan kirkko on ollut yleisöltä suljettuna. Nyt keskiaikaisessa kirkossa on raikas tuoksu, tuttu maakellarin haju on poissa.
Lattian korjaus ja ilmanvaihdon parantaminen on ollut keskeinen osa tämänkertaista korjaustyötä.
Kirkon ulkopuolella tehdyt korjaukset ovat tähdänneet siihen, että lattian alle ei enää kertyisi kosteutta. Ulkopuolen rauhoittaminen edesauttaa myös sisällä olevien taideteosten säilymistä.
Valmis kirkko ei silti vieläkään ole, korostaa Museoviraston erikoisasiantuntija Maarit Mannila. Ei keskiaikainen kirkko koskaan ole.
Isonkyrön vanhan kirkon ympäriltä on poistettu maata ja tehty salaojat ja viemäröinnit, jotta vesi ei valuisi enää kirkon lattian alle. Myös vanha lautalattia on osittain uusittu. Kuva: Tarmo Niemi / Yle Välttämättömät työt hienovaraisesti
Nyt tehdyt korjaustyöt olivat välttämättömiä, mutta vain osa vuosisatojen aikana tehtyä töiden ketjua.
– Emme olleet ensimmäisiä emmekä viimeisiä, jotka tätä korjaavat. Ei kannata ajatella, että pystyy tekemään viimein sen oikean ratkaisun, jonka jälkeen kirkkoa ei tarvitse enää korjata, Mannila muistuttaa.
Yli 500-vuotiaaseen rakennukseen, jossa on erityistä suojelua vaativia puurakenteita ja ainutlaatuisia seinämaalauksia, ei voi tuoda suuria telineitä, lämmitystä eikä valojakaan.
Siksi sisätöitä on ollut mahdollista tehdä vain muutamia kuukausia vuodessa.
– Pahinta olisi tehdä hätäisiä korjausratkaisuja ja siten tuhota jotain ainutkertaista.
Museoviraston erikoisasiantuntija Maarit Mannila on tyytyväinen kirkon pienieleisiin muutostöhin:
Työt Vanhassa kirkossa jatkuvat vielä seinämaalausten ja puuveistosten puhdistuksella ja konservoinnilla. Jos hyvin käy, suurimmat työt on sen jälkeen tehty 50 vuodeksi. Kuva: Tarmo Niemi / Yle Seurakunnan talouspäällikkö Maria Tirkkonen on kantanut huolta töiden tekemisestä niin, ettei vahinkoja aiheudu.
– Kaikilla on ollut tiedossa, että vaikka olisi kylmä tehdä töitä, lämmityspuhaltimia ei saa ottaa. Keväällä kauhulla ajattelin, että onko täällä halogeenivalot, mutta he olivat ymmärtäneet tuoda ledit, Tirkkonen huokaa.
Hienovarainen korjaustyö on selvästi onnistunut:
– On hienoa, että tuntee edelleen tulevansa samaan kirkkoon, Mannila kiittää.
Talouspäällikkö Maria Tirkkonen kertoo videolla, miltä nyt tuntuu, kun uskoa koetellut urakka on tässä vaiheessa.
Ammattilaiset tarkistavat maalausten kiinnitykset ja mahdolliset konservointitarpeet. Työ vaatii aikaa ja herkkiä työvälineitä. Kuva: Tarmo Niemi / Yle Maalaukset voivat hyvin
Korjauksen aikana rakennukseen on pyritty puuttumaan mahdollisimman vähän. Museovirasto on ohjannut kirkon kunnostamista.
Ennen korjaustöiden alkua konservaattorit tarkastivat laastipinnalle tehtyjen seinämaalausten ja puulle maalatun sisustuksen kuntoa.
Uusi tarkastus aloitettiin muutama viikko sitten. Siinä todettiin, etteivät taideteokset ole vahingoittuneet töiden aikana.
– Ne ja niiden suojeleminen on ollut huomioitava kaikessa työssä. Niitä on suojattava riittävästi, mutta ei liikaa, Mannila toteaa.
Tällä erää näyttää, että maalauksilla ei ole hätää, sillä ne on kiinnitetty alustaansa hyvin 80-luvulla. Tarkemmat maalausten ja sisustuksen konservointitarpeet selviävät kesän aikana.
Kesän ajan konservaattorit kartoittavat maalauksia ja niiden kiinnitystä sekä puhdistavat niitä. Työtä tehdään strutsinsulkahuiskin ja vuohenkarvasiveltimin.
Vanhan kirkon lattian alta löytyneistä luista ja niiden sijoituspaikasta käytiin keskustelua jokin vuosi sitten. Nyt seurakunta on saanut luvan luiden hautaamiseen kirkon ulkopuolella olevalle hautausmaalle.
– Sitä ruvetaan tutkimaan isompien yleisötapahtumien jälkeen, Tirkkonen sanoo.
Haudattavaa luuainesta, ihmisten ja eläinten luita, on kaikkiaan noin 150 kiloa.
Lattian alla on ja sinne jää edelleen hautoja, joihin ei ole töiden aikana koskettu.
Lehterin vanha kaide on nostettu seinälle. Puuhun maalatut apostolit ja opetuslapset ovat säilyneet hyvin. Kuva: Tarmo Niemi / Yle Harvojen tekijöiden kädenjälki
Maarit Mannilan mukaan Suomesta löytyy osaamista Isonkyrön vanhan kirkon kaltaisten ainutlaatuisten kohteiden korjaamiseen.
Työt on kuitenkin aikataulutettava huolella, jotta ne saadaan mahtumaan harvalukuisten tekijöiden kalentereihin.
Suurin osa kirkon korjauskustannuksista tuleekin juuri ammattilaisten työstä, ei materiaalikuluista. Esimerkiksi perinnerakentaja pystyi hyödyntämään vanhoja lattialankkuja niin, että vain kolme lankkua jäi yli, talouspäällikkö Maria Tirkkonen kertoo.
Tähän saakka korjaustyöt ovat maksaneet noin 620 000 euroa. Kuluista 450 000 euroa on jäänyt Isonkyrön seurakunnan maksettavaksi ja loput on tullut tukena Kirkkohallitukselta.
Uudelleen käyttöön juhannuksena
Vaikka lattia…
Read the full article at Yle Uutiset →
FI