Pienessä raisiolaisessa ravintolassa on lounasruuhkan jälkeen hiljaista. Nurkassa istuu enää pari asiakasta.
Vanha mylly -nimisen ravintolan omistaja, Ukrainasta muuttanut 48-vuotias Myroslava Kovbel , tuo buffetpöytään lisää puhtaita lautasia ja vettä.
– Ravintola on auki joka päivä, joten minullakaan ei ole vapaapäiviä. Täällä on aina töitä, hän kertoo hymyillen.
Raskas työ ei ole hänelle uutta. Vuodesta 2012 lähtien Kovbel on tehnyt Suomessa erilaisia kausitöitä. Kokemus kausityöntekijänä oli yksi hänen elämänsä vaikeimmista.
”Pesimme vaatteita järvessä”
Myroslava Kovbelin veli oli asunut jo pitkään Suomessa, ja yhdeksi jouluksi Kovbel tuli hänen luokseen Turkuun.
– Suomi osoittautui aivan satumaisen kauniiksi. Rakastuin tähän maahan ja päätin, että haluan asua täällä.
Ukrainassa Kovbel työskenteli kirjanpitäjänä pankissa. Hänen palkkansa oli pieni ja hän asui poikansa kanssa ahtaassa huoneessa asuntolassa. Jo seuraavana kesänä hän maksoi välittäjälle, jotta tämä järjestäisi hänelle töitä suomalaiselta mansikkatilalta.
Myroslava Kovbel työskenteli Ukrainassa kirjanpitäjänä. Kuva: Myroslava Kovbel – Meidät kuljetettiin busseilla Itä-Suomeen maatilalle. Työntekijöitä oli todella paljon. Johtaja antoi jokaiselle numeron, ja pellolla meitä kutsuttiin nimien sijaan numeroilla. Minä olin numero 133.
Poimijat asuivat parakeissa. Kovbel muistelee, että jokaisessa huoneessa oli 15 työntekijää, jotka nukkuivat viidessä kolmikerroksisessa sängyssä. Huoneisiin ei tullut vettä, joten peseytyminen ja pyykkääminen hoidettiin järven rannalla olevassa saunassa.
– Mutta pahinta olivat hiiret. Ne kiipesivät ruokalaatikoihin ja niitä oli kaikkialla.
Kovbel ei pystynyt työskentelemään kauden loppuun asti, vaan siirtyi toiselle maatilalle, jossa viljeltiin sipulia.
Työvuoroja myöhäisiltaan asti
Mansikanviljelijä ilmoitti maahanmuuttovirastolle, että Kovbel oli rikkonut sopimusehtoja ja lähtenyt tilalta ennenaikaisesti. Seuraavana vuonna häneltä evättiin uusi kausityölupa.
Kovbel onnistui saamaan luvan vasta valituksen ja lisäselvitysten jälkeen.
– Miksi ihmiset sietävät hyväksikäyttöä vuosikausia? He pelkäävät, että myöhemmin heille saattaa aiheutua ongelmia asiakirjojen kanssa ja että he jäävät kokonaan ilman töitä.
Myroslava Kovbel muistelee, että ruohosipulin sadonkorjuu pellolla alkoi aamukuudelta ja saattoi kestää iltaan asti. Kuva: Susanne Salin / Yle Sipulitilalla työntekijöiden olosuhteet olivat paremmat – ainakin siellä oli suihku.
Ongelmiakin oli: maatilan alueelta ei saanut poistua, ja toisinaan työvuorot kestivät aamukuudesta iltayhteentoista saakka.
– Aloitimme työt pellolla aina kello kuusi aamulla. Vuoro päättyi noin neljältä tai viideltä iltapäivällä. Jos kuitenkin viljelijälle soitettiin ja sanottiin, että sipuleita pitäisi toimittaa seuraavana päivänä kauppoihin, menimme pellolle ja sitoimme sipulinippuja kello 22–23 asti. Ja seuraavana aamuna piti taas mennä töihin kuudelta.
Aluksi sipulista maksettiin hyvin, viisi euroa tunnilta, Kovbel kertoo. Myöhemmin tuntipalkan sijaan palkka alettiin laskea sipulinippujen mukaan ja se pieneni huomattavasti.
”Kaipasin äitiäni”
Ravintolan kassan vieressä pitkä nuori mies valmistaa asiakkaalle kahvia. Hän on Myroslava Kovbelin poika Oleksii Halushka . Monen vuoden ajan, kun äiti oli kausitöissä Suomessa, hän vietti useita kuukausia isovanhempiensa luona.
– Olin vielä pieni ja kaipasin äitiä. Mutta samalla ymmärsin, että hän työskenteli minun takiani, jotta saisin esimerkiksi siistejä kouluvaatteita.
Kun Myroslava Kovbel oli kausitöissä Suomessa, hänen poikansa jäi isovanhempiensa luokse Ukrainaan. Kuva: Myroslava Kovbel Kovbel sai poikansa asumaan luokseen Suomeen, kun hän löysi vakituisen työpaikan sikatilalta.
– Tilan omistajat olivat aivan ihania ihmisiä ja kohtelivat työntekijöitään hyvin. Olen heille ikuisesti kiitollinen. Vielä nykyäänkin he käyvät välillä lounaalla ravintolassani.
Myroslava Kovbelin apuna ravintolassa toimii hänen poikansa Oleksii Halushka. Kuva: Jouni Koutonen / Yle Kausitöitä tilapäisellä suojalla
Kovbelin mukaan työnantajat yrittävät kaikin keinoin säästää kausityöntekijöiden palkkakuluissa.
Esimerkiksi Suomessa vakituisesti asuvat ja tilapäistä suojelua saavat ukrainalaiset hakeutuvat kausityöhön harvoin . Taustalla on eri syitä. Kovbel arvelee, että yksi syy voi olla myös se, ettei heillä ole paikkaa, jonne voisi jättää lapsensa.
– Sen takia Ukrainasta saapuu työntekijöitä kausityöhön muutamaksi kuukaudeksi. Lain mukaan heidän on hankittava kausityölupa, mutta se maksaa nyt 200 euroa. Työnantajat eivät halua maksaa siitä, joten ukrainalaiset hakevat tilapäistä suojaa, jonka nojalla heillä on oikeus työskennellä ilman rajoituksia. He ovat täällä töissä yhden kauden ja lähtevät sitten pois.
Tilapäinen suojelu on sotaa pakeneville ukrainaisille myönnettävä lupa oleskella ja tehdä töitä Suomessa. Kyseistä lupaa voi hakea edelleen, ja se on voimassa maaliskuuhun 2027 asti. EU:ssa ei ole vielä päätetty, jatketaanko sen voimassaoloa.
Yrittäjänä…
Read the full article at Yle Uutiset →
FI